VASTUULLISTA HARKINTAA PÄÄTÖKSENTEKOON / OPITAANKO VIRHEISTÄ

Me kaupunkilaiset olemme vaaleilla valinneet ja valtuuttaneet edushenkilömme suunnittelemaan ja päättämään kuntapalveluiden toimivuudesta ja hinnoittelusta. Lopputuloksena tulisi olla kokonaisuus, jossa palvelut pelaisivat joustavasti ilman kallista byrokratiakoneistoa, asiakkaan ehdoilla, kohtuuhintaisesti.

Kaupunkisuunnittelussa suunnittelun ja toteutuksen tavoitteet tulisi kohdistaa asukkaiden tarpeiden tyydyttämiseen. Häsääminen ja pilvilinnoihin kurkottaminen, suunnittelijan oman edun tavoittelu, johtavat sivuraiteille joista laskun maksaa kaupunkilainen.

Tampere, Suomi eivät kestävällä tavalla pysty vaikuttamaan maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisuun. Näissä tavoitteista kuntalainen maksaa turhasta, eivätkä globaalit ongelmat tule kuitenkaan ratkaistuksi. Mallikelpoisena kansana olemisesta maksamme me, muut menevät omia teitään.

Meidän pitäisi ymmärtää ja tunnustaa rajallisuutemme. Olemme vain ihmisiä. Teemme virheitä joista olisi opittava tekemättä uusia virheitä. Etenemisen tulisi tapahtua oikeaa suuntaa etsimällä, unohtamatta ottaa toisinaan taka-askeleita. Muinaisuudessa opeteltu tulentekotaito ja siitä seurannut ruuankäsittelyntaidon kehittyminen tapahtuivat yrityksen ja erehdyksen tietä.

Virheestä toiseen kulkeminen ei riitä, on opittava tunnustamaan mokat. Tässä kohtaa ihmisluonto joutuu koville. Jos tunnustan mokani, minua ei hyväksytä vastaisuudessa suunnittelijaksi tai päättäjäksi. Yksinkertaisinta on mennä nykysuuntauksen mukana, seliselillä jatkaa vanhaan malliin.

                                                                                                                                                  TOIMIVATKO PÄÄTTÄJÄT VASTUULLISESTI ?

Pari esimerkkiä päätöksenteon nykysuunnasta;

Akuutin ja kiireettömän terveydenhoidon jonot kasvavat ja odotusajat pitenevät. Hyvinvointialuevaaleista on vasta lyhyt aika. Nykysuuntaus on jo nyt selkeästi nähtävissä. Terveydenhoidon kustannuksella kasvatetaan byrokratiakoneistoa. Tavoitteena on saada koneistoon poliittisten päättäjiä koko kirjo. Kun suorittavaa työtä tekevien palkoista ja jaksamisesta keskustellaan, otetaan esille ensimmäisenä varojen niukkuus. Sana hyvinvointialue tuntuu pilanteolta, todellisuuden kustannuksella. Kaikesta huolimatta pidän kädet ristissä sote-onnistumisen puolesta.

Liikennesuunnittelu toimii nopeusrajoituksia jaellen, autoliikenteen ajokaistoja kaventaen, maanpäälisiä pysäköintipaikkoja vähentäen ja samalla pysäköintisumppuja suunnitellen pysäköinninvalvonnan riemuksi.

Päättäjien mielestä kulkuvälineiden, kaupunkipyörien, hankinta kuuluu kaupungin toimenkuvaan. Vuoden ”kokeilun” jälkeen kaupunkipyöristä suuri osa lojui pääsääntöisesti käyttämättömänä telineissään. Ei kun uutta tuuttiin, päätettiin hankkia lisää telinepaikkoja ja polkupyöriä, vaikka vanhatkin toimivat vajaakäytöllä. Ihmismieli on periksiantamaton, eikä vanhoja virhepäätöksiä tunnusteta. Seuraavana suunnittelijoiden listalla ovat polkupyörien pumppuasemat. Niitä näkyy jo mm. kaupunkisuunnittelijoiden ”työpöydillä”.

Niin kauan, kun ongelmia on, niihin on pureuduttava. Hymistely, että kaikki on hyvin ja filmaattisesti ei luo edistystä.

Markku Lehtinen

Lähetetty Tamperelaiseen ja Aamulehteen.

(Kuvat ovat omia otoksia ja medialeikkeitä)