Kirjoitin alla olevan tekstin kolmelle Tampereen talousalueen paikallislehdelle. Tamperelainen lehti julkaisi kirjoitukseni alkuperäisenä, siitä kiitos. Lehti B ei julkaissut tekstiä lainkaan ja lehti C julkaisi tekstin alla olevassa muodossa. Olen korostanut punaisella ne osat, jotka eivät ”mahtuneet” ko. lehteen.
Ymmärrän hyvin, että lukijakirjoituksiin tehdään pieniä kielioppikorjauksia ja lyhennelmiä tilan puutteen vuoksi. Tässä tapauksessa kirjoittajan tekstiin on tehty selkeästi ”leikkauksia”, jotka muuttavat mielipiteeni ytimen sanomaa. Tavoitteenani on aina ollut kirjoittaa asiasta, ei kierrellen ja kaarrellen mitään sanomuksia.
REALISMIA ILMASTOMUUTOSKESKUSTELUUN
Meillä on ollut lämmin, jopa tukalan lämmin kesä. Media ja ilmatieteilijät ovat saaneet intoilla ilmaston lämpenemisestä. Onhan se ”hienoa” kun ”ennusteet” toteutuvat. Uutisointia seuratessa, viime kesänä valitettiin ampiaisten ja luonnon muiden pikkuötököiden huomattavasta vähentymisestä. Se pistettiin ilmastomuutoksen tiliin. Tänä kesänä olemme joutuneet runsaslukuisten hyttysten ja paarmojen kohteiksi sekä saaneet katsella kauniiden perhosten lentelyä.
Tämä kaikki on taas väännetty ilmastomuutoksen syyksi. Itse asiassa on vaikea löytää luonnonilmiötä, josta nämä tulevaisuuden profetoijat eivät ole syyttäneet ilmastomuutosta. Jos ilmasto muuttuu, se ei ole ainoastaan Suomen asia. Kysymyksessä on globaalista ongelmasta.
Toivoisi kuitenkin malttia ja realismia keskusteluun. Me jokainen voimme vaikuttaa maltillisella kuluttamisella, jätteiden tuottamisella ja lajittelulla luontoon. Mikään ei kuitenkaan pysty muuttamaan sitä tosiasiaa, jota nykyisin ei saa sanoa, meitä on tällä pallolla liikaa. Miettikääpä sitä.