Sähkön käyttö tulee tulevaisuudessa kasvamaan entisestään ja jos en pahasti arvioi pieleen, kasvu tulee olemaa huomattava. Ihminen on aina tottunut teettämään työnsä muilla. Ennen työt teetettiin eläimillä ja toisilla ihmisillä. Tulevaisuuden työt, kasvavassa määrin, suorittaa sähkö eri ilmenemismuodoissaan. Tämä luo paineita kehittää ja etsiä uusia energian tuottamiskeinoja. Olemme jo nyt tottuneet ihannoimaan erilaisia sähkövempaimia. Kun kehitys kehittyy ja liikakansoituksen muodossa väkiluku maapallolla kasvaa, kasvaa myös käyttäjien määrä. Kysymys kuuluu, mistä saamme sähköä ja kuka sitä toimittaa ja millä ehdoilla.
Suomi on liiaksi riippuvainen sähkön ja energian tuonnista. Meillä pitäisi olla tavoitteena luoda mahdollisimman omavarainen sähköenergian tuotanto. Tämän tavoitteen edistämiseksi meidän tulee kehittää ja lisätä yhteistyötä luotettavien naapurimaiden kanssa. Erityisesti Oligarkkisähkö ja -kaasu ovat ongelmallisia. Niitä emme pysty itsenäisesti säätämään ja valvomaan. Olemme valtapoliittisen liean päässä. Kriisitilanteissa tämä ongelma korostuu, kun piuhat ja putket eivät tuo ”lämpöä” tai muuta mukavaa, kyllä muukin kuin hymy hyytyy.
Ilmastomuutos hysteriaan liittyen halutaan luopua fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Samalla kuitenkin lisätään sähkön kulutusta tehdyillä poliittisilla päätöksillä. Se, että halutaan kaiken toimivan sähköllä, on ristiriidassa resurssien kanssa. Ei ajatella, mistä saadaan sähköä Datakeskusten-, autojen latauksen-, potkulautojen-, tietokoneiden- tai kodinkoneiden ”pyörittämiseen”, puhumattakaan teollisuuden lisääntyvään tarpeeseen.
Ratkaisuja mietittäessä ja vaihtoehtoja pohdittaessa tulisi huomioida kaikki kotimaiset energiantuotannon muodot. Rungon muodostaisi ydinenergia, suur- ja pienvoimaloineen. Niiden rinnalle tukemaan ja turvaamaan tulisi luoda kattava ja riskejä minimoiva kokonaisuus muita energia vaihtoehtoja. Sen muodostaisivat vesi-, turve-, biojäte-, maalämpö-, tuulivoima-, aurinkosähkö- sekä fossiilisten polttoaineiden ryhmät. Tutkimusta tarvittaisiin lisäksi myös aaltoenergian ja revontulten hyödyttämisessä.
Tutkimusta muidenkin energiamuotojen löytämiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan. Olin aikoinani 1980 luvun alussa mukana silloisella, Tampereen Teknillisellä Korkeakoululla tehdyssä MHD (magnetohydrodynaaminen) -voimalaitokseen liittyvässä tutkimuksessa laboratorioteknikkona. Projekti liittyi Neuvostoliiton Korkeiden Lämpötilojen Instituutin plasmatutkimuksiin. Tuo tutkimus ei tuottanut, eikä johtanut kehitykseen kaupallisen, teollisen voimalaitoksen toteutumiseen. Kuitenkin jatkuvaa energialähteiden tutkimusta tarvitaan ja niihin pitää satsata varoja yhteiskunnan tuottamattomilta osa-alueilta.
Energiaratkaisuja pitäisi suunnitella ja kehittää siten, ettei itärajan takaa tarvitsisi tuoda lainkaan sähkö tai kaasua. Sähköenergian omavaraisuuteen on vielä pitkä matka. Kotimainen Turvetuotanto kuuluu ylläpidettäviin ja kehitettäviin voimavaroihimme. Turvetuotantoa ei missään tapauksessa saa ajaa alas. On esitetty myös ajatus puun poltosta saatavasta energiasta, joka ei lämmitä ilmastoa ja joka on kasvava luonnon varamme. Tämäkin on huomionarvoinen ajatus, jota kannatta kehittää. Meidän on lyötävä viisaat päämme yhteen kestävien ratkaisujen löytämiseksi.
Kalliit tuulivoimalakokeilut eivät ole ratkaisu maamme energiatalouteen. Niiden tuottaman sähkön osuus pitäisi olla vain kokonaisuutta täydentämässä. Niiden rakentaminen, tuulista riippuvainen sähkön jauhaminen ja ylläpitohuolto on kallista ja laitteiden käyttöikä verrattain lyhyt. On myös huomioitava haitat, kauniin maamme luonnon turvaaminen. Tuulimyllyvoimalat eivät ole todellakaan mitään kaunistuksia, ennemmin kauhistuksia. Niitä voitaisiin rakentaa kaupunkien välittömään läheisyyteen, muun teknologisen arkkitehtuurin viereen. Silloin niiden suunnittelijat voisivat katsoa ikkunoistaan kättensä töitä. Jätetään luonto ja kaunis maaseutu rauhaan.
Ainakin yksi energiavoimavara jäi tuossa aiemmassa tekstissä käsittelemättä. Me ”kellumme” itse asiassa sen päällä. Mannerlaattojen alla on se voimavara, jota emme riittävästi tunne. Se on villi ja vapaa ”ydinvoimalaitos”, hyvin vaarallinen, emmekä pysty ennustamaan sen toimintaa tai hallitsemaan sitä. Jätän tämän scifi-ajatuksen tähän loppuun mietittäväksi.
(Valokuvat Omat otokset ja Bixabay )