Oheinen teksti on kirjoitettu vuodenaikana, jolloin teiden asfaltointi ja kunnostustyöt pääsääntöisesti Suomessa suoritetaan. Toisaalta tekstin sanoma soveltuu luettavaksi ja myös toteutettavaksi suunnittelutyön osalta vuodenajasta riippumatta.

Poliittiset vaikuttajat lupaavat ennen vaaleja, vaali teeseissään, valtaan päästessään, lisätä euroja tieliikenteen ylläpitämiseen ja tieverkon parantamiseen. Jo uuden hallituksen alkumetreistä alkaen näyttää siltä, että tieliikenneasiat autoilijan kannalta eivät edisty. Päinvastoin, mennään takapakkia että ropisee. Lupaukset mm. Tampere – Helsingin rautatien pikayhteydestä on jäädytetty “suunnittelupöydälle”, eikä tieliikenteeseen näytä heruvan varoja. Rinnalle on otettu Turku – Helsinki ratayhteyden parantaminen. Tässä, niinkuin usein muissakin yhteyksissä, näyttää Etelä-Suomen vaihtoehto asettuvan etusijalle.

 

Kerron tässä kahdella esimerkillä Tampereen lähialueelta, Kangasala/Pälkäne alueelta teiden kunnosta ja liikenteen nopeusrajoitusten virheellisestä suunnittelusta. Tekstissä kerrotut asiat eivät ole poikkeustapauksia, vaan koskevat koko tieverkkoamme. Liikenteen sujuvuus edellyttää tieverkon hyvää kuntoa ja tienkäyttäjille mielekkäitä ajonopeuksia. Poikkeavissa olosuhteissa, tietyömaa alueilla, opastus ja nopeusrajoitukset vaikuttavat myös liikenteen sujuvuuteen sekä liikenneturvallisuuteen.

Kangasala – Kuhmoinen tie 325 käsittää viisi erillistä osuutta, Sahalahdentien, Kuhmalahdentien, Pohjantien, Vehkajärventien ja Tampereentien. Tällä tieosuudella on runsaasti tukki-, jakeluauto ja sorankuljetus liikennettä. Raskas kalusto rasittaa tieosuuden kuntoa ja aiheuttaa varsinkin talviliikenteessä, osittain eriarvoisesti suoritetusta tien ylläpidosta johtuen, vaarallisia liikenne tilanteita. Tieosuuden joustavaa käyttöä on lisäksi hankaloitettu liian alhaisilla nopeusrajoituksilla. Esimerkiksi Sahalahden keskustan 40 km/h ja Pelisalmen 60 km/h nopeudet on tarkoitettu sakkorysiksi. Lisäksi lopettaneen “Uusiojätekeskuksen” kohdalla alennettu nopeusrajoitus on tarpeeton. Tästä kohdasta on tullut uusin “laskutuspaikka”. Näillä nopeuksien alennuksilla ei ole yhteyttä liikenteen todellisen turvallisuuden parantamiseen. Varsinkin, kun osalle matkaa on jalankulkijoille ja polkupyöräilijöille oma kulkuväylä. Haikeudella muistelen aikoja, jolloin tällä tieosuudella oli vielä 100 km/h tienpätkiä. Nyt tällä nopeudella, tien kunnosta johtuen, matkanteko ei olisi turvallista. Ely-keskusta näyttää kiinnostavan nopeusrajoitusten asettaminen, ei tarpeettomiksi käyneiden nopeusrajoitusten poistaminen.

 

Ko. reitillä Asfaltoitiin Pohjantien osuus vuonna 2017 ja Sahalahdentien osuus kuluvana vuonna. Muilla osuuksilla, erityisesti Vehkajärventien ja Tampereentien osuudella on asfaltissa runsaasti vaarallisia alueita, joissa on halkeamia, koloja ja urapaikkauksia, paikka paikan päällä. Aja siellä sitten turvallisesti.

Kun asfaltointitöitä tehdään, tulisi varmasti edullisemmaksi suorittaa työ yhtäjaksoisesti pidemmällä matkalla, eikä pätkittäin kuten nyt. Kaluston siirtyminen lyhyitä tienpätkiä asfaltoitaessa seuraavaan kohteeseen, varsinkin kun korjaustarve on heti seuraavalla tieosuudella huomattava, lisää tieverkoston korjausten kokonaiskuluja. Kenelle tämä on eduksi ?

Asfaltoinin työvaiheet pitäisi tehdä suunnitellusti. Huonosti suunnitellut työvaiheet voivat aiheuttaa vaaraa mm. potilaskuljetuksille ja hidastavat joukkoliikennettä. Kuluvana vuonna, Sahalahdentien asfaltoinnin yhteydessä yksikaistaiset tieosuudet, työpisteiden kohdalla, olivat huomattavan pitkiä. Syntyi liikenteen katkostilanteita, joista omalle kohdalle osui pisimpänä melkein 30 min. pysähdys, odottelu Vääksyn kartanon kohdalla. Vastaisuudessa toivon panostusta työvaiheiden valvontaan ja opastukseen. Ely-keskuksen pitäisi puuttua vastaavanlaisiin tilanteisiin.

Toinen tieosuus johtaa Pälkäneeltä Rautajärven kautta Pohjaan. Tämä tieosuus on suhteellisen hyvässä kunnossa, vuosi sitten tehdyistä asfalttitäistä johtuen. Tieosuus ei ole samanlaisen raskaan ajoneuvokaluston kuormittama kuin tie 325.  Kohtuuttoman alhaiset nopeusrajoitukset eivät paranna liikenneturvallisuutta.  Ne on luotu nykyisen, yksityisautoilua syrjivän politiikan osatuotteina. Kaahareita ja koheltajia “syntyy” kun tiellä köröttelijät ajavat muka turvallisesti, vielä huomattavasti nopeusrajoituksia pienemmällä nopeudella. Usean risteysalueille asetetut 60 km/h nopeusrajoitukset pitäisi korvata 70 km/h rajoituksilla ja samalla lyhentää nopeusrajoitusalueita.

Lopuksi esitän, että palattaisiin aikaan, jolloin oli käytössä myös 90 km/h nopeusrajoituksia. Tämä olisi sellainen “välinopeus”, jolla liikenteen joustavuutta voitaisiin parantaa. Liikenteen turvallinen sujuminen on kiinni “ratin ja penkin” välissä olevasta henkilöstä. Edistyksellistä olisi huomioida aiemmin tehdyt virheet ja palata vanhaan nopeusrajoitus  käytäntöön. Kuljettajan huomiokyky heikkenee, jos hän joutuu jatkuvasti tarkkaamaan nopeusrajoituksia ja nopeusvalvonta kameroita. Ne aiheuttavat haittaa turvalliselle ajosuoritukselle. Poliisilla luulisi olevan tärkeänpää tehtävää, kun istua valkoisessa “Pakussa” kyttäämässä alhaisia nopeusrajoituksia.

 

Tämän Blogi tekstin ensimmäinen versio on julkaistu SydänHäme lehdessä 14.8.2019.

(kuvat; Omia otoksia)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
You need to agree with the terms to proceed

Valikko