Mediassa kuntien/kaupunkien päättäjät ruikuttavat varojen niukkuudesta ja taloustilanteen ahdingosta. Päättäjät kysyvät, toisiaan toistaen, mitä pitäisi tehdä? Kysymykset tuntuvat kuntalaisesta ja veronmaksajasta katsottuna tarkoitetusti ilmaan heitetyiltä. Pyritäänkö näin saamaan valtakirjaa verojen – ja maksujen korotuksille? Hyvin usein törmään ajatukseen, että päättäjät eivät edes ymmärrä mitä ovat tekemässä. Päättäjien tulisi ensin katsoa mitä on tullut tehtyä, omia “aikaan saannoksiaan”. Tämän itsetutkiskelun pitäisi toivottavasti johtaa virheiden alkulähteille. Ongelmat saattavatkin johtua kuntapäättäjien omista virheitä ja yli varojen elämisestä. Tavalliset kansalaiset tietävä, kun ei ole pätäkkää (maksuvälinettä), ei hankita uusia menoeriä, laitetaan suunnitelmat joksikin aikaa jäihin. Ei pysähtyminen ja jopa taka-askeleet ole kielteinen tapahtuma, se on jopa viisautta. Tämä ei näytä soveltuvan esimerkiksi Tampereen kaupungin hallituskoalitiolle. Samaa “tautia” on liikkeellä myös lähes kaikissa kuntayhteisöissä.
Kuntalaisten asioita hoitamassa ovat virkamiehet, kansalaisten valitsemat valtuutetut ja poliitikkojen valitsemat lautakuntien jäsenet. He kaikki ovat vastuussa osaltaan veroeurojen, käyttökorvausten ja palvelumaksujen suuruudesta sekä päättämässä kuntien tulojen käyttökohteista.
Tämä tarina kertoo myös naapurikuntien talous- ja suunnitteluongelmista. Ongelmat eivät ole pelkästään suurten kaupunkien vitsaus. Moni kuntalainen voi löytää yhtymäkohtia, vastaavuuksia oman asuinkuntansa varainhoidosta ja suunnittelu tavoitteiden virheellisyyksistä sekä suoranaisista utopioista. Pitää muistaa, että kuntien päätavoitteena tulisi olla kuntalaisten elinolojen, hyvinvoinnin tukeminen ja lisääminen sekä yrittäjyyden kannustaminen, nykyisen alasajon sijaan. Jos oikeita suuntauksia ei löydetä, ovat “kylätiet hiljaisia”.
Tampereen kaupungin talous on kuralla. Ei tarvitse olla kovinkaan pätevä talousnero huomatakseen syy- ja seuraussuhteet. Tässä on käynyt samoin kuin entiselle Huittisten Hullulle Miehelle, hän “söi enemmän kuin tienasi”. Kaupungin johtoelimien pitäisi nyt päättää olla hankkimatta uusia palveluja ja vetäistä käsijarrusta vanhojen palvelujen laajentamisen suhteen.
Ei tarvitse Kulttuuripääkaupunkia, kulttuuria ei synnytetä, se syntyy itsestään ihmisestä jos on syntyäkseen. Ylimitoitettua kaavoitustoimintaa (esim. Eteläpuiston ja Härmälän leirintäalueen kaavoitushanke), ylimitoitettua konsulttifirmojen “tukemista” nollatutkimushankkeilla” (esim. Nokian moottoritien alasajoa). Laskut pitäisi kokonaisuudessa maksattaa vahinkojen aiheuttajilla, esim. Ratinan Stadionin nurmikon tuhoajalla, ei veronmaksajilla. Mutta ei, kyllä möly kulttuuria pitää kannustaa ja tukea.
Kun on saatu lupa Ratikan rakentamiselle ja käyttöönottamiselle. Nyt eikun lisätään suunnitelmia liikenneverkon laajentamiseen. Tätä “Pyhää lehmää” viedään eteenpäin silmät ummessa, menoja kaihtamatta. Ei välitetä, vaikka pelkkien suunnitelmien tekeminen maksaa. Näyttää siltä, että ainoa elollinen olento, joka raiteiden laajentumista ja linjauksia voi muuttaa ovat Liito-oravat.
Eivätkä nämäkään toimenpiteet vielä riitä. Tukahdutetaan keskusta-alueen yksityisautoilu ja sitä myötä kauppaliikkeiden kannattavuus. Tuoreimpana esimerkkinä on henkilöautojen häätämissuunnitelma Rongankadulta. Keskusta-alueen markkinavoima hiipuu, koska kauppojen elinvoima vaatii maksavia asiakkaita. Mitä järkeä on lähteä keskustaan asioille ja ostoksille, ajaa parkkihalliin, poukkoilla siellä kaupoista toiseen ja maksaa vielä siitä riemusta poskettoman kalliita pysäköintimaksuja. Yhtä hyvin voisit nyt ajaa vaikka Pirkkalan Partolan ostosalueelle, ajaa autosi maksuttomille parkkipaikoille ja tehdä vielä edullisempia ostoksia kuin keskustassa. Siellä pysäköintiin riittää, kun muistaa käyttää parkkikiekkoa.
Ylläpidetään, korjataan ja kehitetään asuinalueita, jotka ovat jo nyt olemassa (esim. Hervanta, Hallila, Vuores, Kaukajärvi, Tesoma). Rahat, joita käytettäisiin vanhojen asuinalueiden kohentamiseksi, eivät valuisi hukkaan. Rakennetaan kohtuuhintaisia, tavallisen kansalaisen kukkarolle soveltuvia asuinrakennuksia ja heille lähiöpalveluita. Ökyrakentamista ja sen kaavoittamista pitäisi jarruttaa.
Vanhat rakennukset, jotka ovat rapistumassa, jyrätään ja rakennetaan uutta. Vanhojen rapistuneiden teollisuuspiippujen tilalle ei tarvita uusia vastaavia maamerkkejä. Liikenteen tiellä olevat vanhat rötisköt voi hävittää. Kulttuurihistoriallisten vanhojen rakennusten, jotka vielä ovat entisöitävissä, kuten Näsilinnan ja Lepolan huvila, tulee kunnostaa. Näitä ei saa jättää heitteille. Niiden myyntiaikeista pitää luopua. Käytetään niitä Suomalaisen kulttuurin edistämiseen.
Talouden alamäki olisi pitänyt tunnistaa ajoissa ja muutostoimenpiteisiin ryhtyä vähintään viisi vuotta sitten. Talouden hoitaminen on pitkäjänteistä hommaa. Oli kysymyksessä kuntatalous, yritykset kuin taloyhtiöt. Poukkoilua ja suunnittelemattomuutta  kuntasektorilla on näkynyt erityisesti edellisen ja nykyisen vaalikauden aikana. Pormestarien, kuntien keulakuvien valinnalla, on oma merkityksessä. Mitä idearikkaampi virkamies (-nainen), sitä kalliimmaksi hän tulee kuntalaisille. Erityisesti vasemmistolla ja vihreillä löytyy lääke syntyneiden menojen kattamiseen. Lisätään kuntalaisten veroja ja palvelumaksuja, siinä on heidän reseptinsä talouden hoitamiseen. Tämän suuntauksen jarruttajiksi ja estäjiksi ei ole ilmaantunut liian monia ehdokkaita.
Valitettavasti nykysuuntaukselle ei näytä olevan näkyvissä mitään positiivista käännöstä tiedossa. “Vanha parrat” kunnan  johdossa asettavat ahterinsa mahdollisimman monelle pallille, välittämättä seurauksista. Mitäs “pikku” virheistä, kun tiedetään oikeuslaitoksen “hampaattomuus”. Puolueet siunaavat “virheet” ja papparaiset saavat jatkaa kunnan rattaiden pyörittämistä haluamaansa suuntaan. Nykyisin suuntauksena näyttää olevan lisäksi kokemattomien, poliittisin perustein valittujen, “pentujen” valinta kuntien johtaviin tehtäviin. Tämä suuntaus on yhtä vahingollista kuntayhteisöille. Ammattitaito ja kokemus pitäisi olla se ainoa oikea valintakriteeri.
Valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten pitäisi tajuta, että vain pidättäytyminen “uusien hienojen ajatusten” toteuttamisessa ja vanhojen menoerien leikkaaminen, luovat pohjaa kuntatalouden kohentumiselle. Valitettavasti tärkeämpää päättäjille näyttää olevan oman edun tavoittelu ja uudelleen valituksi tulemisen varmistelu. Tämä on yksi suuri syy kuntatalouksien vaikeuksille. Pahinta on, että äänestäjät äänestyspäätöksiä tehdessään eivät löydä näiden puhetyöläisten rivien välistä todellisia tavoitteita, uudelleen valintaa. Tämä koskee niin kunnallisvaaleja kuin Eduskunnan valintaa.
Virkamiesten tulisi olla suunnittelun ja toteuttamisen ammattilaisia. Kun suunnitellaan innolla ja taidon puutteella kaavoitusta ja uusia rakennuskohteita, unohtaen vanhojen kohteiden ylläpitotarpeet. Se mitä tästä seuraa, voitte lukea paikallislehtien sivuilta. Pirkkalassa on kaavoitus viety huippuunsa. Siellä Rosvotaan yksityisiltä maanomistajilta maa-alueita (Niemenmaan ranta), ylimitoitettuun kaavoitushankkeeseen kuntalaisten virkistysalue verukkeella. Selitteenä käytetään mm. kuntalaisten vapaa-ajan alueiden kehittämistä. Pälkäneellä kaavoitettiin ja valmisteltiin (Roholan pientaloalue). Alue, jonka rakentaminen vaatii rakennuspohjan paaluttamista. Tontteja on pyritty myymään alemyynnissä, huonoin tuloksin.
Taloussuunnittelun tärkeänä osatekijänä on pitkäjänteisyys. Virkamiehiä, jotka ovat tärkeissä ja vastuunalaisissa tehtävissä, joudutaan etsimään lyhyin aikavälein. Virkamiehiä näyttää kiinnostavan enemmän omat etuisuudet, kunnasta toiseen siirtyminen ja tilipussin kasvattaminen. Viimeisimpiä esimerkkejä löytyy mm. Pälkäneeltä. Siellä ovi käy taajaan tahtiin virkaportaissa. Uusi Kunnanjohtaja on aloittanut tehtävässään, Talousjohtaja vaihtaa suurempaan kuntaan, Rakennustarkastaja saa tarpeekseen kunnan kiemuroista. Miten voidaan olettaa, että kuntalaisten asiat tulevat hoidetuksi, kun johtoportaassa henkilöt vaihtuvat tiuhaan tahtiin.
Yrittäjyyttä pitäisi tukea erityisesti maaseutukunnissa. Näin luodaan uusia työpaikkoja ja saadaan kuntaan uusia asukkaita maaseudun rauhaan. Yrittäjyyden lisääminen on tärkeää siitäkin syystä, että saadaan vastapainoa maaseudun alasajo politiikalle. Valtakunnan politiikassa on meneillään maaseudun kuntapalveluiden “järkeistäminen”, minimointi. Kouluja ja vanhustenhoitoa siirretään kuntakeskuksiin. Perusteena käytetään mm. kiinteistöjen ja rakennusten huonoa kuntoa. Rakennukset on tarkoituksellisesti päästetty huonoon kuntoon, laiminlyömällä niiden huoltoa ja kunnossapitoa. Nyt on aloitettu koululaisten ja vanhusten kuljetusralli kuntakeskuksiin, saamaan koulutus-, kauppa-, sairaanhoito- ja muita välttämättömiä palveluita. Tässä rallissa ei ole ajateltu eikä mediassakaan huomioitu ilmastopolitiikan vouhotusta. Tämä johtuu luonnollisesti median ja poliitikkojen tarkoitushakuisuudesta. Unohdetaan asioita jotka eivät pyhitä keinoja.
Mitä pitäisi tehdä näille lyhyille työsuhteille. Pitäisikö työsopimuksiin liittää sanktioita, kultaisten kädenpuristusten lisäksi. Katsottaisiin ensin mitä on saatu aikaan ja mitä tehtyjen virheiden korjaukset tulevat maksamaan. Tavallinen kansalainen joutuu maksamaan virheistään, miksi eivät kuntapäättäjät ?Korjaukset kun siirtyvät uudelle viranhaltijalle painolastiksi. Toisaalta tehtävissään onnistuneita virkamiehiä pitäisi kannustaa “oravan nahoilla”. Tässä ei puoluekannalla saisi olla merkitystä, vaan teoilla.

(kuvat ovat kirjoittajan omia otoksia)

 

PS. Tämä kirjoitus on lähetetty Aamulehdelle, Pirkkalainen lehteen ja SydänHäme lehteen kohdepäivitettynä. Lehdet eivät ole julkaisseet kirjoitusta mielipidesivuillaan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
You need to agree with the terms to proceed

Valikko