Tv2:n lähetti jokin aika sitten Pikku Kakkonen – ohjelman, jossa oli mielestäni osio, joka kannattaa keskusteluttaa. Sitä suuremmalla syyllä, koska ohjelma näyttää olevan pikkuväen suosiossa. Ohjelman sisältöön ja ajatusmaailmaan on syytä syventyä ja miettiä minkälaiset vaikutukset ohjelmasisällöllä on lapsen ajatusmaailmaan. Ohjelman osiossa nuori ihmisen alku kertoi oikein paatoksella tunteistaan. Hänen suurin unelmansa oli päästä uimaan Haiden kanssa. Hän toivoi, että hait puolustaisivat meriä. Hänen mielestään pitäisi kerätä varoja Haiden suojelemiseksi. Ohjelmassa hän teki ko. asiasta tiedotteen ja kiinnitti sen Äitinsä kanssa linja-autokatokseen.

Ohjelmaa seuratessani minulle tuli surullinen olo. Se olo ei johtunut hyvästä asiasta, eläintensuojelun tarpeellisuudesta. Teksti, joka tuli pikkuneidin suusta oli selkeästi aikuisen manipuloinnin tulosta. Lasten kasvatus ei saa sisältää omien “päänsärkyjen” tuputtamista pienille ihmiselle. Lapsen on saatava kasvaa lapsen maailmassa. Vanhempien ja päiväkotien pitää tukea, auttaa ja ymmärtää mitä lasten mielessä liikkuu. Aikuisten maailman monisäikeiset ilmenemismuodot saattavat sekoittaa ja jopa tuhota lapsuuden ajanjakson. Lapsuus on tärkeä kehitysvaihe. Myös liiallinen kilpailun, pelaamisen ja voittamisen korostaminen vaikuttavat negatiivisesti lasten kehittymiseen aikuiseksi. Lapsista ei saa tehdä mediatrendien orjallisia seuraajia.

Tästä kaikesta minulle tuli mieleen kysymys, mitä kaikkea päiväkodeissa ja koulujen eri-asteilla lapsille kerrotaan aikuisten asioista. Korkeasti koulutetut lasten kasvattajat, mitä kaikkea pienille ihmisille kerrotte ja tunnetteko vastuunne? Jos tunteenne nyky yhteiskuntaa kohtaan ovat kielteiset, yritättekö siirtää näitä tuntemuksia lapsiin manipuloivasti? Olisi mielenkiintoista käydä päiväkodeissa ja kouluissa, olemalla “kärpäsenä” katossa tarkkaajana. Erityisesti vanhempien pitäisi panostaa huomattavasti enemmän lastensa kanssa elämiseen kodin ulkopuolella. Epäkohtiin, jos niitä ilmenee, pitäisi puuttua viivyttelemättä. Päiväkodeissa lapset oppivat olemaan toistensa kanssa, kommunikoimaan ja huomioimaan toisensa, mutta lapsen kasvatuksen perusyksikkö on kuitenkin Koti.

Tarkkailu järjestelmälle pitäisi luoda ohjeistus ja aktiivinen toiminta malli. Totuus lasten kanssa touhuavien henkilöiden ammattitaidosta ja käytännön toimista saadaan vain säännöllisellä ja ennalta ilmoittamatta suoritettavalla valvonta- ja seurantatyöllä. Valvontaan pystyvät aivan tavalliset Suomen kansalaiset. Siihen ei tarvita yliopistotutkintoja, riittää kun on peruskoulusivistys ja terve “polla”. Tältä pohjalta, esimerkiksi vanhempien toimesta, pitäisi perustaa organisaatio, jonka jäsenet voisivat osallistua tarkkaamassa, mitä lasten päivässä todella tapahtuu. Tämä koskee niin päiväkoteja kuin kouluja.
OHEISIA KIRJOITUKSIA KOSKEVA KOMMENTTINI:
Kirjoitin Aamulehdessä 2.8. otsikolla ” Tarkkailkaa lastenne tiedonsaantia”. Aamulehti oli tosin muuttanut otsikoksi”Kouluihin ja päiväkoteihin tarvitaan kansalaisten tarkkailujärjestelmä”. Asia oli suuri piirtein saman, mutta eri painotuksella. Olisi mielestäni soveliasta, että Aamulehti ei sorkkisi kirjoittajien otsikoita toistuvasti. Olen mielenkiinnolla seurannut kirjoitukseni aiheuttamia reaktiota. Toivoisin myös vanhempien reaktioita tosi tapahtumiin.
Tulikohan tässä osoitettua vanha viisaus todeksi “Se älähtää, johon kalikka kalahtaa”. Kirjoituksellani taisi olla sosiaalinen tilaus.
Muistellaanpa taannoin lasten pitämää lakkoilupäivää. Onhan se “hyvää” opetusta, että koululaiset osaava isonakin lakkoilutaitoja.
Lopuksi Raija Paavolalle Kiitos kutsusta. Saatanpa hyvinkin tulla piipahtamaan naperoitanne ja hoitajia tapaamaan.

 

(kuvat Tv2 otoksia, Al kopio)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Fill out this field
Fill out this field
Syötä kelvollinen sähköpostiosoite.
You need to agree with the terms to proceed

Valikko