Olemme saaneet vaihteeksi perinteisen lumisen talven. Lumi, liukkaus ja loska sekä aurauksen ja liukkaudentorjunnan puuttuminen astuvat kuvaan. Näissä toisinaan haastavissa olosuhteissa kulkuväylien huoltotyöt tuovat usein esille voimakkaita tunteita. Erityisesti, kun työt on tehty huonosti tai kokonaan laiminlyöty.

Kun aamulla lähdemme kahlaamaan liikenteeseen, pahimmassa tapauksessa lennämme ”pyrstöllemme”, saavat kaupunki ja huoltoyhtiöt tulikivenkatkuisia soittoja. Varsinkin jos joudumme käymään paikkauttamassa luustoamme Acutassa. Potilasjonossa pinna varmasti entisestään kiristyy.

Päivän selvää on, ettei kaikkia paikkoja voi saada heti aamusta alkaen turvallisesti kuljettavaan kuntoon. Meidän pitäisi pysähtyä miettimään, vastaavatko omat ulkoiluvarusteemme, erityisesti kengät, hankalia liikkumisolosuhteita. Monet luunmurtumat olisi voitu välttää kunnollisilla kengillä ja kiireettömällä liikkumisella.

Vaarallisen yhtälön muodostavat risteyksiin sekä suojateiden läheisyyteen kerätyt lumiröykkiöt ja lapset jotka ovat ylittämässä katuja.  Autoilijan on toisinaan mahdotonta havaita pieniä ihmisiä. Risteysalueet tulisikin aina viipymättä tyhjentää lumikasoista.

Toinen ongelma on keväisen loskan auraus. Usein näytetään luottavan auringon voimaan ja laiminlyödään huoltotyö. Taloyhtiöiden tulisi panostaa ja painostaa kiinteistöhuoltoa aurausvelvoitteen suorittamisessa. Tilanne korostuu yöpakkasten jäädyttäessä kulkuväylät. Ensin aurataan loskat ja sen jälkeen hiekoitetaan. Se on oikea marssijärjestys.

ERITYISESTI TALVISESSA LIIKKUMISESSA KOROSTUU VANHA VIISAUS ”maltti on valttia”.

Tällä kirjoituksella haluan korostaa kaikkien osapuolten yhteisvastuuta liikenteessä. ”Aasinsiltaa” pitkin pääsemme kuntapolitiikkaan. Vastuullinen yhdessä toimiminen tukee varmimmin pääsyä kuntalaisia hyödyttävään lopputulokseen.

Julkaistu SydänHäme ja Tamperelainen lehdessä.

(Kuvat, omia otoksia)