SOMESENSUURISTA

Kirjoitin kahdelle tamperelaista kuntapolitiikkaa käsittelevälle Facebook sivulle aiheesta ”Mielipidesometuksen lieveilmiöistä”. Odottelin tekstilleni kommentteja, niitä saamatta. Syy selvisi, kun katsoin ko. sivustoja. Molemmilla sivustoilla oli käynyt sensuuri, tekstini oli poistettu. Päätin testata paikallislehden julkaisukynnyksen, tässä on alkuperäinen kirjoitukseni:

Somessa näkee toisinaan lukijoiden taholta lukutaidottomuutta. Puututaan yksittäiseen sanaan, tekstin osaan tai kehitetään muuta asiatonta sanailua tai mollaamista. Rivien välistä lukemiseen tai kauaskantoisempiin asiayhteyksiin ei pikaluvulla ehditä syventyä.

Mielipide- ja blogitekstini ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni. Käytän niihin oikeuttani arvioida tai arvostella asioita, suunnitelmia tai tehtyjä poliittisia ratkaisuja. En ole vielä tavannut henkilöä, jota voisin pitää virheettömänä.

Henkilökohtaisuuksia en ole, enkä tule harrastamaan, vaikka se näyttää mielipidekirjoittelussa olevan yleistä. Tulen tulevaisuudessakin käyttämään oikeuttani ajatella ja sanoa mielipiteeni, koska se on vielä mahdollista. Tapanani ei ole antaa palautetta saaduista kommenteista tai tölväisyistä kuin poikkeustapauksissa.

Somettaja joutuu ja saa varautua mielipiteitä kirjoittaessaan monenlaisiin kommentteihin. Usein, kuten mm. Tampereen Linja-autoasema jutun palautteesta voi huomata ”se älähtää johon kalikka kalahtaa”.

Hyvää ja ystävällistä päivän jatkoa kaikille!

PS. Tämä teksti toimitettiin Aamulehden ja Tamperelaisen mielipidesivulle. Eipä ole näkynyt.

(Kuva on oma otos)