MISSÄ MENNÄÄN, ”ONNELA”

Tavalliselle supisuomalaiselle kansalaiselle elämä on työntekoa, yrittämistä, kulkemista myötämäessä ja toisinaan vastamäessä punnertamista. Nyky-yhteiskunnassa palveluita etsiessäsi törmäät tuon tuostakin ”Sovelluksiin”. Sovelluksista ja tekoälystä halutaan muodostaa elämällemme perustaa, joiden välityksellä näkymättömät henkilöt muokkaavat meitä omien ajatuksiensa mukaan. Siksi meidän käyttäjien tulisi olla valppaina, käyttäessämme näitä toimintoja sekä ajatella omilla korviemme välissä olevilla elimillä.

Yksi esimerkki kaupalliselta sektorilta on pyrkimys ostotarpeisiimme vaikuttaminen. Päivittäistavarakaupassa asioidessasi aletarjoukset on usein kytketty sovellusosaamiseen. Tästä epäterveestä, mm. ikäsyrjivästä ilmiöstä, en vielä ole havainnut kuluttaja-asioista vastaavien tahojen kannanottoja.

Muistellaan menneitä. Ennen löysit yhteystiedot puhelinluettelosta, joka toimitettiin vuosittain päivitettynä puhelinliittymä asiakkaille. Puhelinluettelosta löysit helposti kohteen, puhelinnumeron, jopa sähköpostiosoitteen henkilötiedoin. Tämäntapainen palvelumuoto on taaksejäänyttä nostalgiaa.

Edellä kirjoitettu ei tarkoita toivomusta paluusta ”kivikauteen”. Olemme oikeutettuja saamaan tietoja myös netin ulkopuolelta.

Tietoyhteiskunnassa, halutessasi neuvoja tai palveluita valtion, kunnan tai yksityisen sektorin laitoksilta, yhteyden saaminen useimmiten tökkää sovelluksiin, tekoälyttömiin kysymyksiin ja jonottamiseen. Neuvojen saaminen puhelimella maksaa monessa tapauksessa maltaita. Esimerkiksi teleoperaattorien minuuttitariffit lähestyvät kymmentä euroa. Tiedon saaminen on kytketty kätevästi rahastukseen.

Kansalaisten perusoikeus on päästä vaivattomasti yleislääkäriin vastaanotolle. Hyvinvointiaikana lääkäriin pääsylle on laadittu monenlaisia esteitä ja hidasteita, jotka eivät palvele potilasta vaan järjestelmää. Ihmisillä, jotka koko ikänsä ovat tehnee töitä ja maksaneet veronsa, pitää olla oikeus saada kohtuuhintaiset terveyspalvelut jonottamatta.

Palveluyhteiskunnan ”onnellisuuden” tulisi kuulua kaikille supisuomalaisille, kuten sitä markkinoidaan. Valitettavasti todellisuus on kuitenkin häilyvä käsite. Onnellisuus näyttää kohdentuvan ryhmille, jotka pitävät ääntä, heiluttelevat muita kuin Suomen lippuja ja taitavat olla ns. omaan napaansa tuijottajia.

Tämä kirjoitus ei ole tekoälyn tuottamaa. Teksti on peräisin kirjoittajan elämänkokemuksiin perustuvasta ajatusmaailmasta.

Julkaisuversio 02.06.2026.       Päivitetty 08.07.2026

Kirjoitus julkaistu Aamulehdessä, Pirkkalaisessa, SydänHäme lehdessä ja Tamperelaisessa vaihtelevilla otsikoilla.

Kuvat ovat mediasta siepattuja.     Vastaan tarvittaessa vain suomenkielisiin kommentteihin. If necessary, I only respond to comments in Finnish.