TAMPEREEN KAUPUNGILLA ON KAAVOITUSPANIIKKI

Tampereen Strategia 2030 ”Tekemisen Kaupunki” esittelytekstin mukaan kestävä kehitys edellyttää kaavoituskohteiden sijaitsevan ”joukkoliikennevyöhykkeillä ja aluekeskuksissa”. Suunnitelmissa on tukea ”asuinalueiden yhteisöllisyyttä ja asukasosallisuutta”. Toivottavasti tämä yhteisöllisyys ei tarkoita samaa kuin parhaillaan rakennettava Härmälänrannan slummirakentaminen. Korttelia, jossa yhteisöllisyys näkyy, kun katsoo naapuria ikkunasta.

Tampereen kehityssuuntana tulisi toteuttaa nykyisten asuinalueiden palveluiden parantamista ja teknisesti kestävien asuintalojen rakentamista sekä erityisesti ylläpitää jatkuvaa korjausrakentamista. Helposti unohdetaan kestävän kehityksen tavoite, huolto-, korjausrakentaminen sekä alueiden että rakennusten ylläpito. Vanhojen rakennusten katoille lisäkerrosten rakentaminen tai luontoarvoja sisältävien kohteiden muuttaminen asumiskäyttöön ei mielestäni komista kaupunkikuvaa.

Kaavoitusskenaario on selkeästi tarkoitushakuinen. Se perustuu pitkälti raideliikenteen ihanteita tukevien unelmien täyttymykseen, kustannuksista välittämättä. Vanhakantainen ajattelutapa on, ”kun nuo saivat, meidänkin pitää saada” ratikkayhteys. Tämä ei tue taloudellista, kestävän kaupunkisuunnittelun tavoitetta.

Vuosille 2023-2027 on kaupunginhallituksen käsittelyyn tuotu 66 kaavoituskohdetta.  Näistä keskustelua ovat entuudestaan herättäneet mm. Tammerkosken ympäristön kansallismaisemaan kajoaminen sekä Viinikanlahden, Ratinan suvannon, Härmälän leirintäalueen asuntokaavoitushankkeet. Näistä hyvin laajavaikutteisista hankkeista rakennussuunnittelijat ja grynderit taitavat jo nyt nähdä unikuvia.

Hämeenpuiston ja Eteläpuiston alueet eivät kaipaa muutostoimenpiteitä. Liikenteen sujuvuutta on vaikea parantaa aiemmin tehtyjen mm. Hämeenkadun virheratkaisujen oikaisemiseksi. Tammerkosken yli on jo nyt riittävästi kulkureittejä eikä lisärakentamista tarvita.

Asemakeskus 1 ja 2 alueet sekä laajat kaupunginosia koskettavat kaavoitusehdotukset haukkaisivat kohtuuttoman suuren palan verokakusta. Toteutustavoitteena on ajattaa linja-autot ”asemakeskukseen” sekä myös henkilöautot maan alle parkkiluoliin, mm. Kunkunparkkia laajentamalla. Tavoitteena rahastaa yksityisautoilijoilta parkkieuroja. Etenemmekö silloin kohti ”kestävää, älykästä ja monipuolista liikennejärjestelmää” kuten suunnitelmissa todetaan.

Suunnitelmat Härmälän leirintäalueen muuttamisesta ”laadukkaaksi asuinalueeksi” sekä Niihaman golfkenttätoimintojen siirtämisestä Nurmi-Sorilaan ovat perustavaa luokkaa olevia virhesuunnitelmia. Perinteiset luonnonläheiset vapaa-ajantoiminnot kaupungin keskusta-alueella lopetettaisiin ja siirrettäisiin muualle. Suunnitelmissa oleva golfkeskuksen siirtäminen saattaisi toteutua Pirkkalan mallin mukaan, loukaten yksityistä maanomistusoikeutta.

Eräässä esityksessä Keskustorille halutaan istuttaa metsikkö. Toisaalta keskusta-alueen luonnon henkireikien käyttötarkoitusta muutetaan asumiskäyttöön. Tässä kohdassa toivottavasti tulossa olevalla EU:n luonnon ennallistamisdirektiivillä on sanansa sanottavanaan.

Edellä kerrotuilla tavoitteilla ”nuorekkaat ja edistykselliset” nykypoliitikot ja -suunnittelijat haluavat pilata vielä vehreää Tamperetta. Puhutaan luotopainotteisesta rakentamisesta, monimuotoisuudesta ja kestävästä kehityksestä, ei hemmetti, minua vanhana äijänä hävettää tämäntapainen sanahelinä.

Ohessa olen puuttunut vain pieneen osaan Tampereen Strategia 2030 ohjelmassa esitettyihin suunnitelmiin. Erilaisten skenaarioiden tekemisellä ja lanseeraamisella on myös hintalappunsa. Tässä olisi eräs säästötavoitteiden kohde. Nyt tarvitaan suunnitelmien muuttamiseen ja jäädyttämiseen päättäjiltä tervettä ”arkijärjen” käyttöä.

Markku Lehtinen, Tampere

Julkaistu Tamperelainen lehdessä 08.03.2023.

(kopioita asemakaavoitus ohjelmasta)