JOUKKOLIIKENTEEN HAASTEET JA PALVELUN TASO
Käyttäjien kannalta joukkoliikenteen suosioon vaikuttaa useita osatekijöitä, joita tässä kirjoituksessa pyrin tarkastelemaan. Joukkoliikenne on olennainen osa kaupungin liikkumiskulttuuria. Virheellisillä suunnitteluratkaisuilla tämän kulkumuodon suosio voidaan helposti pilata. Päättäjien olisi syytä suunnitella linjojen reititys ja kulkutaajuus kaupunkilaisten tarpeet huomioiden. Nykysuuntaus on valitettavasti johtanut pysäkkivälien harventamiseen. Aikataulujen noudattaminen näyttää tuottavan ongelmia liian pitkillä reittiyhteyksillä. Kulkuyhteydet julkisten palveluiden, esim. terveyskeskusten ja sairaaloiden läheisyyteen olisi huomioitava nykyistä paremmin. Liikenteen ohjaaminen kauppakeskusten läheisyyteen sekä vapaa-ajan harrastuskohteisiin on tärkeä haaste suunnittelijoille.
Asiakaslähtöinen liikennöinti edellyttää joustavaa kaluston käyttämistä ja käyttäjien tarpeiden huomioimista sekä muutosten tekemistä. Tässä tavoitteessa ratikkaliikenne häviää selkeästi kumipyöräkalustolle.
Joukkoliikenne on yksi osa kaupunkilaisten mahdollisuutta kulkea työpaikalle, kouluun ja vapaa-ajan harrastuspaikoille. Kulkemisen valinnan vapautta ei pidä rajoittaa tai hankaloittaan toisten kulkuvaihtoehtojen kustannuksella. Joukkoliikenteen asiakkaille tulisi tarjota mukava matkustusvaihtoehto, vaihtoehto johon ei tarvitsisi sulloutua. Tämä olisi syytä huomioida näin Korona-ajan jälkeenkin.
Hinnoittelupolitiikassa matkalipputulojen tulee olla tasapainossa kuljetuskustannuksiin verrattuna. Matkahinnan pitäisi muodostus palvelun ylläpitokuluista ja matkan pituudesta. Vyöhykejako ei saa sorsia pitkämatkalaisia. Eläkeikäisten, 65 vuotta täyttäneiden, alennuskäytäntöön on saatava muutos. Nykyinen keskipäivän arvolipun alennus kello 9-14 välisenä aikana pitäisi muuttaa kokopäiväiseksi ja lipun alennusprosentti nosta 50 prosenttiin, nykyisestä 40 prosentista. Erillisestä yö tariffista voisi luopua ja ottaa uudelleen harkintaan ”vaunuväen” maksuvelvollisuus. Tampere on hankkimassa ns. superbusseja, joihin kulku tapahtuu kaikista ovista. Tuolloin lipun maksaminen onnistuu kaikilta matkalaisilta.
Sitten vielä liikenteessä kulkevien vastuusta ja sääntöjen noudattamisesta. Valitettavasti ei ole poikkeuksellista 30-40 km/h nopeusrajoitusalueilla, että bussilla painellaan reipasta ylinopeutta ja toisinaan punaisia päin. Liikennesääntöjen pitäisi koskea kaikkia. Ymmärrän aikataulujen merkityksen. Niiden noudattamisen mahdottomuus ei saisi johtaa liikennerikkomuksiin. Suunnittelijat ja päättäjät ovat vastuussa liian pitkistä linjoista, kiireestä, liikenteen puuroutumisesta.
Kysyin TKL:n asiakaspalvelusta näistä asioista ja sain seuraavan vastauksen; ”Liikennesääntöjä pitää ehdottomasti noudattaa. Me TKL:llä järjestämme omille kuljettajillemme vuosittain ammattipätevyyskoulutuksia. Palautteet merkitään myös kuljettajan henkilökohtaiseen palautetilastoon, joten useasti samasta asiasta palautetta saaviin kuljettajien toimintaan voidaan puuttua.
Sakoista ei ole tietoa, koska viimeksi sellainen on kuljettajalle kirjoitettu tai kuinka usein niin tapahtuu. Kuljettajat vastaavat niistä henkilökohtaisesti”.
Liikennesäännöistä piittaamattomat ja asiakaspalveluun sopimattomat kuljettajat eivät saa kuulua kaupungin liikennekuvaan.
Julkaistu Tamperelainen lehdessä 29032023.
(kuvat omia otoksia tai kopioita)