SOTKEMINEN ON TULLUT TAVAKSI, SITÄ KAUHISTELLAAN, MITÄ PITÄISI TEHDÄ VAI TEHDÄÄNKÖ MITÄÄN. KÄYTÖSSÄ ON UUSIA KASVATUSMETODEJA, OVATKO NE OIKEANSUUNTAISIA? ONKO MENTY ”OJASTA ALLIKKOON”?

NÄYTTÄÄ SILTÄ, ETTÄ NYKY-YHTEISKUNNASSA RAKENNETAAN, RAKENNETUN YLLÄPITÄMINEN ON SIVUSEIKKA. KAAVOITETAAN ASUINALUEITA, ALOITETAAN RAKENTAMINEN, KUITENKIN USEIN RAKENTAMINEN JÄÄ KESKEN, PUHUMATTAKAAN ASUINALUEEN YLLÄPITÄMISESTÄ JA HUOLTAMISESTA.

ASUKKAITA HUOKUTELLAAN MUUTTAMAAN UUDISALUEILLE KATTAVIA PALVELUJA LUPAAMALLA. KUN MUUTTOLIIKE ON SAATU ALULLE, TALOJA VALMISTUU, RYHDYTÄÄN PERUMAAN LUPAUKSIA. HYVÄNÄ ESIMERKKINÄ ON LUPAUS HÄRMÄLÄNRANNAN MONITOIMIHALLISTA. LUPAUKSET EIVÄT TOTEUDU, PITÄISI SAADA HARRASTEITA, PAHANTEKOKIN SAATTAISI UNOHTUA.

Ennen vanhaan lapsia opetettiin kunnioittamaan vanhempiaan ja elämään siivosti. Joutavatko vanhat käytöstavat romukoppaan? Nykyisin kasvatustavoissa kehotetaan olemaan luovia. Tarkoittaako tämä nuoruuden luovuus rakenteiden värjäämistä töhryillä, kaiken sotkemista ja rikkomista. Onko oikeaa kasvatusta hankkia pienokaisille alkuopetuksen välineiksi asfalttiliituja, joilla he luovat ”asfalttitaidetta”. Joidenkin mielestä tämä koulutussuunta on hyväksi opiksi, johtaen myöhemmällä iällä sotkemaan spraymaalilla taloyhtiöiden omaisuutta ja veronmaksajien varoilla kustannettuja julkisia mm. rakennuksia ja hankittuja kalusteita.

Välinpitämättömyys käytöstavoissa sekä kaiken salliva välinpitämättömyys lasten- ja nuorten kasvatuksessa johtaa, kunnon kansalaisten silmin katsottuna, myöhemmällä iällä omaisuuden likaamiseen, tuhoamiseen, ilkivaltaan ja murtokeikkoihin.

Edellisestä päästään aasinsiltaa pitkin, kun taidot ja tavat ”jalostuvat” vakavampiin seuraamuksiin. Rikollista ja epäsosiaalista ainesta kannustetaan, paapomalla, kääntämällä selkä tosiasioilta, jopa motivoimalla pahantekoihin. Kannustimena toimii nykyinen oikeusjärjestelmä, joka ei puutu ja näyttää siltä, että ei haluakkaan puuttua pienempiin rikkeisiin.

Ottavatko nämä selkänsä kääntäjät vastuuta? Ei tarvitse, kun vero euroille korjataan aikaansaannokset.

Taloyhtiöiden osakkaat, joiden tavoitteena on saada asua rauhassa, kalliilla rahalla hankkimissaan asunnoissa, kohtaavat arjen. Sotkeminen, rikkominen, murrot ja varkaudet ovat nykypäivää asuinlähiöissä mm. Härmälänrannassa. Mitä pitäisi tehdä? Usein tarjotaan avuksi kameravalvonta vaihtoehtoa. Tosiasiassa toimivan tallentavan kameravalvontavaihtoehdon voi estää yksikin taloyhtiön asukas. Toisaalta en kehota myöskään ryhtymään ”yksityisetsiväksi”, valvomaan kiinteistön tiloja. Se voi kopsahtaa omaan nilkkaan, käydä terveydelle.

Mietittäessä vahinkojen minimointia, tulee ensiksi mieleen kattava vakuutusturva. Taloyhtiöissä kiinteistön täysarvovakuutus, osakkaiden ja vuokralaisten laaja kotivakuutus ovat vähimmäisvaatimuksia minimoitaessa taloudellisia vahinkoja. Vakuutustapauksien selvittelyssä tulisi varmistaa omat edut kuvaamalla yksityiskohtaisesti kellarikomeron sisältö.

Varautumalla vahinkoihin, voimme pienentää kulujamme, sillä niitä kuitenkin syntyy. Pahanolontunteet joudumme itse kärsimään.

Tarina lähti liikkeelle liituleikeistä. Joku neropatti tulee toteamaan, olipa kirjoittaja tosi nipottaja.

Tekstin asia-aiheissa poukkoiltiin tarkoituksella. Toivottavasti sanoma tulee perille.

(Kuvat ovat omia otoksia)